Luomisen tuska (emmekä nyt puhu lumesta)

Maaliskuun kahden keikan maailmankiertue on nyt takana ja orkesteri on ladannut akkujaan mielessään jotain uutta ja suurta. Palautteiden perusteella yrmeä joukkomme on oikealla tiellä luoviessaan valtavirran aalloilta pois, tuntemattomille vesille. Sieltä harva on palannut takaisin mutta mielemme ovat rohkeat ja lommoiset soittimemme odottavat uusia iskuja. On aikaa löytää bänditoiminnan suola. Luomisen tuska täytyy tyydyttää tavalla tai toisella. Nyt on aika tehdä musiikkia. Jatka lukemista ”Luomisen tuska (emmekä nyt puhu lumesta)”

Bändikisa!

Orkesterillemme avautui mahdollisuus osallistua Bar Lafkan ”järjestämään” bändikisaan Tikkurilan sydämmessä. No mikä jottei, vaikken näekkään musiikkia kilpailulajina. Saadaanpahan keikkakammastamme taas yksi karva katki. Ideana oli siis se, että kaksi bändiä soittaa peräjälkeen ja yleisö äänestää kumpi pääsee jatkoon. Nostakaamme siis teräspalttoot niskaamme ja lähtekäämme urheasti miekat tanassa taistoon. Parempi bändi voittakoon! Jatka lukemista ”Bändikisa!”

Onko tässä mitään järkeä?

Keikkailu, tuo humppahanuristin leipä ja elämä. Olemme pohtineet jo pitkään onko siinä mitään järkeä. Pahan Rastin maailmanvalloitus jatkui eilen keikalla Keisariklubilla. Sydämmelliset kiitokset kaikille seitsemälle ihmiselle, jotka olitte paikalla. Teitte illasta sen mitä se oli. Kymmenen euron keikkapalkka painaa lompakossa. Se on todella ansaittu. Sen saamiseksi on tehty vuosia töitä. Hankittu soittimia. Purettu lapsuuden traumoja paperille. Soitettu hapettomassa treenitilassa kaleeriorjan pieteetillä. Roudattu soittokamoja. Riidelty bänditoverien kanssa. Palkaksi tästä kymmeren euroa, vajaa 60 markkaa, 2,5€ per soittaja. Aloittaessani bänditoimintaa 90-luvulla ensimmäisen keikkani järjestäjä sanoi, että on jo hyvin jos saa keikkapalkaksi kylmän pitsan. Ole siis poika kiitollinen. Katsoin palanutta, osittain jäistä pitsapalaani ja tartuin kiitollisena haarukkaan. Ulkona satoi räntää. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin tulee jo ruuan lisäksi rahaakin. Selkeästi olemme siis menossa parempaan suuntaan. Jatka lukemista ”Onko tässä mitään järkeä?”