Bändi

Bändi

Lasse Sevonkari
rummut
Niko Salminen
basso ja laulu
Michka Hoffrén
laulu ja kitara
Markus Rantala
kitara

Laavan syntymä

Miten kaikki sai alkunsa? Niko tarinoi:

Kävipä eräänä syyspäivänä niin, että Mikseri.netin kautta toisilleen tutut herrat Salminen ja Hoffren huomasivat olevansa saman työnantajan leivissä. Tätähän piti tietysti juhlistaa aterian merkeissä, joten miehet suuntasivat työpaikkaruokalaan spagettilounaalle. Ruokailun lomassa puhuttiin tietysti musiikista, olihan molemmilla pitkä ja kivinen historia musiikin saralla.

Jostain syystä puhe kääntyi iskelmämusiikkiin ja siihen, miksi niin harva kellaribändi tekee tuota maaseudun heinäseiväs- ja lavatanssi-idylliä peilaavaa musiikkia ellei satu saamaan siitä rahallista korvausta. Herrat päättivät korjata tämän huutavan puutteen, ja sekuntia myöhemmin oli syntynyt Zorro Mustonen ja Sitä Sopii Kysyä Orkesteri. Työpäivän päättyessä biisejä oli jo kaksi: toinen kertoi voimanaisesta ja toinen taksin alle menehtyneestä naisesta. Tulevaisuus näytti ruusuiselta.

Kului muutama päivä, ja Michka sai idean. Seuraavaksi perustettaisiin yhtye, joka tekee äärimmäisen synkkää metallimusiikkia. Jokaisen biisin olisi kuvastettava maailmanloppua tai jotain muuta epämukavaa tilannetta. Salminen lähti innosta hihkuen mukaan tähänkin suunnitelmaan, ja niin syntyi heviyhtye Hoffren Salminen Yliajo. Työpäivän päättyessä biisejä oli jo kaksi: kumpikin kertoi maailmanlopusta.

Eräänä päivänä kebablounaan lomassa Michka rupesi ihmettelemään, miksi millään orkesterilla ei ole nimeä “Laava”. Salminenkaan ei tiennyt vastausta, joten miehet päättivät ottaa tuon uhmakkaan nimen omalle yhtyeelleen käyttöön. Jälleen saatiin uutta puhtia sävellystyöhön, ja pian Michkalla olikin jo sävellyksiä kaksin kappalein. Toinen oli nimeltään Mustat Pilvet, jota ei vielä ole nauhoitettu, eikä Michkan mukaan välttämättä tulla nauhoittamaankaan. Toisella ei ollut nimeä lainkaan, ainoastaan sointukulku ja riffi. Michka epäili olisiko siitä biisiksi lainkaan. Salminen sen sijaan joi 5 litraa jouluglögiä ja rääkäisi talvisen virvokkeen laukaiseman inspiraation seurauksena tekemänsä Tulisade -sanoituksen Michkan pohjien päälle ja viimeisteli lopputuloksen särisevällä bassollaan. Michka lauloi vielä heleällä äänellään kappaleen uudestaan ja koko hoito miksattiin Salmisen tilaihmeyksiössä. Laavan ensimmäinen biisi oli valmis.

Kappaleiden teko jatkui huimaa tahtia: puolen vuoden välein tupsahteli maailmaan uusia Laava-biisejä. Sitten eräänä päivänä tapahtui kummia: Laavaa pyydettiin keikalle. Kaksimiehisellä yhtyeellä meni hetkeksi sormi suuhun, mutta sitten se otettiin sieltä pois ja käytettiin naputtelemaan näppäimistöllä vastaukseksi “joo”. Luulimme, että meillä olisi kolme biisiä, mutta huomasimmekin niitä olevan kuusi. Pikainen ryöstöretki Eppu Normaalin ja Michkan entisen bändin Jupiter 2:n nuottivarastoille tuotti kaksi kappaletta lisää, mutta samanlainen lisäys myös soittajiin oli välttämätön. Niinpä rumpujen taakse nakitettiin Blueborn-yhtyeestä Lasse, joka taas toi tuliaiseksi treenikämpälle toisen kitaristin, Maken. Yhtye treenasi hullun lailla, ja ainakin kolmien treenien jälkeen olikin jo ensimmäisen keikan aika.

Ravintola Pingviinissä Karkkipäivän ja Axis Mundin kaverina vedetyn setin jälkeen olikin Laava saavuttanut bändinä ensimmäisen ison etappinsa. “Pelkästä vitsistähän kaikki lähti”, kuuluu maailman toiseksi kulunein lausahdus, ja pitää ainakin osittain paikkansa. Laavasta olivat kuitenkin tämän jälkeen vitsit kaukana. Nyt Laava oli bändi.

No entä sitten?

Michka päivittää lyhyesti tarinan synnystä jälleensyntymään:

Heti ensimmäisten keikkojen jälkeen alkoi uusien biisien tekeminen ja Maken panos osoittautui varsinkin sävellys- ja sovitusosastolla suureksi, muuttaen bändin linjan entistä kauemmas alkuperäisestä ideasta. Jossain vaiheessa huomasin omaksuneeni bändille sloganin ”maailmanlopun suomirokkia”.

Joulukuun 2005 ja joulukuun 2010 välillä Laava toimi vaihtelevalla aktiivisuudella, mutta pääsääntöisesti kuitenkin varsin hitaalla vaihteella. Viiden vuoden aikana saatiin aikaiseksi 10 keikkaa ja kolme demoa. Kun vuosi 2010 piti sisällään vain yhden keikan ja kolmet treenit, päätimme että on aika laittaa pillit pussiin.

Syksyllä 2011 Vapaat Kädet, jossa Make ja allekirjoittanut myös kitaroi, tuli tiensä päähän. Bändin raunioille perustettiin uusi, Paha Rasti, johon Niko houkuteltiin basson varteen. Laavaan verrattuna tempo oli kova. Puolessa vuodessa tehtiin muutama uusi biisi, treenisdemo ja neljä keikkaa. Keikoilla oli materiaalina tasaisesti Laavan, Vapaiden Käsien ja Pahan Rastin omia biisejä. Kesälomien jälkeen ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen bändin suunnasta ja tulevaisuudesta, niinpä päätimme vetää hieman henkeä. Kaikki tämä johti lopulta siihen, että Paha Rasti oli ilman rumpalia. Jäljelle jäänyt kolmikko jäi hetkeksi miettimään…

Ensimmäinen (järkevä) idea jatkosta nousi ilmoille aika nopeasti. “Mahtaisiko Lassea kiinnostaa soittaminen?” Kuulemma kiinnostaa. Niinpä pienoisen aikataulujen ja muun säätämisen jälkeen löysimme pian itsemme parin vuoden tauon jälkeen taas Laava-treeneistä. Laavan perinteitä kunnioittaen, meininki on nyt kutakuinkin “parit-kolmet treenit, sitten keikka ja loput mietitään sen jälkeen”.

Ilokseni voin siis ilmoittaa, että Laava tekee paluukeikkansa perjantaina, 18.1. Paikkana maan mainio Sture21 Helsingin Vallilassa. Kannattaa tulla paikalle, sillä seuraavasta keikasta ei ole mitään tietoa…