Rikottu

 

Tähän risuiseen pesään minut tuotiin
En tänne halunnut
En tunnista teitä
Te ette ole minunlaisiani

Ääneni on teille viilto ihoon
Vaikka viaton olen
On selkäni kipeä
Ja jalkani mustelmilla

Tekisi mieleni jo pois
Mutta siipeni sulattomat
Ne eivät kanna
Ne eivät ilmaa alleni anna

Katson alas ja minua huimaa
Mutta tämä ei ole kotini
Kukin tekee valintansa
Ja omani tulee liian aikaisin

Nuo oksat niin terävät
Ne ovat tuhoni
Mutta parempi sekin
Kuin jäädä tähän

Mutta ainakin nyt olen yksin
Vielä siis ei ole aika
Annan siipieni kasvaa
Vaikka ruokaa en saa

Mutta sitten tuli tuuli
Se minulle puhui ja ilmaan nosti
En tänne palaa
Ei täällä kukaan minua kaipaa

Olin teille ilmaa
Sairas, kelvoton ja arvoton
En ole teidän
Ettekä te minun

Ei siis hyvästejä
Ei tyhjiä lupauksia
Ei halauksia
Ei kaipuuta

Oli vain vain alku
Ja oli aika jolloin kuolin
Mutta silti hengitin
Nyt olen poissa

Maassa yhtäkkiä makaan
Miksi olen tässä?
Kuulen siipien havinaa
Mutta omani hiljaa ovat

Näen auringon ja puut
Mutta mitään en tunne
Olen niin yksin
Mutta ainakin olen vapaa

Tähän puuhun en kiipeä enää
Se lahotkoon pois
Jos kyllin vahva oisin
Sen maahan kaataa vois

Mutta vielä siipeni kantaa
Vielä teille minä näytän
Vaikkette mitään voineet antaa
Vielä mahdollisuuteni käytän

Voitte unohtaa nimeni
Voitte haudata tekoni
Olkaa kuin en olisi ollutkaan
Minun jälkeni eivät tänne jää

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *