Uuden alun äärellä

Pahan Rastin biisipajasta kuuluu hiljaista takomista. Kevään siitepölykausi kutittaa keuhkoissa ja väsymys painaa silmiä mutta kaiken häröilyn ohessa uusi orkesterimme yrittää löytää omaa soundiaan. Työn alla on 5 uutta kappaletta. Näiden avulla olemme taas hieman vähemmän menneisyytemme vankeja ja tarve vanhojen kappalaiden haudankaivuuseen pienenee päivä päivältä. Keväthän on uuden kasvun aikaa.

Uuden kasvun alkua on havaittavissa myös omassa pääkopassani. On tullut aika katsoa peiliin ja laskea pisteet. Välillä täytyy nöyrtyä ja tunnustaa, että itseluottamus on kasvanut väärällä tavalla liian suureksi, eikä omalta navaltaan näe muita. Tuttu kierto mitä käyn läpi aika-ajoin. Tavallaan olen tämän aikakauden vanki, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua, eikä omia tekemisiään tarvitse perustella itselleen eikä muille. Yksilönvapaus kasvaa liian suuriin mittasuhteisiin ja yhteisö menettää merkityksensä. Minä, minä, minä.. Kaikki itsekritiikki hukutetaan nyky-yhteiskunnan tarjoamiin virikkeisiin. Ei uskalleta tutkia omia tekemisiä ja sanomisia. Riskinähän on, että joutuu tunnustamaan tehneensä virheitä. Itsekin syyllistyn kaikkiin näihin asioihin. Onneksi kuitenkin tunnistan tämän ja osaan painaa jarrua. Tosin yleensä menen kurvista lepikkoon ja lujaa. Toimivien jarrujenkin kanssa ajoitus on ensiarvoisen tärkeää. Onneksi minua lohduttaa se, että virheistä opitaan paremmin kuin vanhojen viisaiden ohjeista.

Toki ukkospilvelläkin voi olla kultareunus. Täydellisestä elämästä tulee tylsiä lauluja. Turpaansaaneella ja siitä selvinneellä voi olla joistain elämän osa-alueista sellaista näkemystä, jonka voi pukea esimerkiksi hyväksi musiikiksi tai maalaukseksi. Taiteellisuus ei vaadi kärsimystä mutta oikein käytettynä siitä voi olla paljon hyötyä. Nuorena pakenin pahaa maailmaa kitaraa soittamalla. Tärkein työkalu teini-ikäisen pojan selviytymistaistelussa. Vaikka tästä ei noustu suuren kansan tähdeksi, jäipä sentään taskuun iso pussillinen säveliä, joita riittää jaettavaksi koko loppuelämäksi. Elämä on aika paha rasti ja tästä ei selvitä hengissä. Nautitaan siitä siis niin kauan kun ajatukset ovat vielä kaalissa järjestyksessä ja koipi nousee maasta. Paha Rasti jatkaa takomista pajasssaan vielä tovin mutta viimeistään syksyllä toivottavasti tavataan live-soitannan merkeissä. Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *